Thursday 19 June 2014

Everybody needs somebody to love!

Rosebudin vierailu Sodankylän elokuvajuhlilla oli suuri menestys taas kerran. Kuten ennakkoon uumoilimme (katso edellinen postaus), kohokohdat pysyivät kohokohtina, mutta jos mahdollista, meininki vain parani. Me tiedämme mistä puhumme. Blogin allekirjoittanut oli mukana 13. kerran, mutta Rosebudin Suuri Johtaja jo 27. kerran.

Tässä muutama esimerkki kirkkaimmista tähtihetkistä.
Kitinen aamulla kello 03.
Tämä näky odotti sillalla elokuvista tulevaa ja leffaan vaeltavaa kansaa
Lainataan festivaalien tiedotetta. Sunnuntain aamukeskustelussa tapahtuman perustajat eli jalkapallotähti Aki Kaurismäki ja karaokeintoilija Peter von Bagh kohtasivat jälleen:

”There was a rumour he would interview me, but I will interview him”, kuittasi Aki Kaurismäki heti alkuun arvelut sunnuntain harvinaislaatuisen aamukeskustelun luonteesta. Festivaalijohtaja Peter von Bagh saikin haastattelijalta vastaansa tukun valintatilanteita: Hawks vai Ford? Kurosawa vai Ozu? Dostojevski vai Kafka? Punaviini vai valkoviini? Vaimo vai elokuva? Keskustelutunti piti sisällään väittelyä ja yhteisymmärrystä monesta elokuvahistorian merkkiteoksesta ja -henkilöstä. Oman lukunsa saivat niin Chaplin kuin Aarne Tarkaskin.

Kaurismäki luonnehti von Baghin viimeisimpiä elokuvateoksia, kuten Muisteja – Pieni elokuva 1950-luvun Oulusta: ”Muisteja järkyttää jokaista katsojaa, joka joutuu palaamaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa ja näkemään sen tuhon mitä heidän kaupungeissaan on sittemmin tehty etenkin arkkitehtuurisesti. Elokuva on hyvin kaunis, se pakottaa katsojan huomaamaan että hänellä ei ollut lapsuutta.”

* * * * *

Bergalan Kokemuksia elokuvakasvatuksesta oli odotetusti festareiden kirjamyyntiykkönen. Jos joltain jäi se hankkimatta, sen voi ostaa kaupoistamme tai tilata täältä netistä.

DVD-elokuvia myytiin valtavasti, varsinkin Bergalan ja muiden kunniavieraiden hehkuttamia klassikoita. Käy selaamassa DVD-valikoimaamme, se on valtava, ja hinnat alkaen viisi (5!!!) euroa.

Alain Bergalan masterclass ennen Roberto Rosselinin Journey to Italy -elokuvaa.
Taustakuvana still elokuvasta Vuori-Ejvind ja hänen vaimonsa.
Festarin kohokohta, "the traditional high point", kuten maestro von Bagh asian ilmaisee, on aina perjantain säestetty mykkäfilmi. Tänä vuonna se oli Vuori-Ejvind ja hänen vaimonsa, ja säestyksen hoiteli ruotsalainen Matti Bye orkestereineen. 

Hämmästyttävää, että seinälle loihdittavat valot ja varjot yhdistettynä musiikkiin voivat aikaansaada niin repivät ja pakahduttavan lopputuloksen.

Tietysti loppuunmyyty Vuori-Ejvind oli huikea melodraama ihmisen kohtalosta yhteiskunnan ja sitä säätelevien hierakkioiden puristuksesta. Onko rikas ihminen koskaan vapaa? Julmalla tavalla elokuva paljasti, ettei ihmisten välisten suhteiden keskeisin polttoaine ole aina rakkaus. Usein kohtalot sekoittuvat ja tarinat muuttuvat mutkikkaiksi, kun niitä öljyää kateus ja mustasukkaisuus. 

Elokuva kertoi henkipatosta, miehestä, joka tehtyään mitättömän rikoksen, tai ei juuri lainkaan rikokseksi tulkittavaa tekoa, joutuu pakenemaan vuorille. Tämän vaimo puolestaan uhraa aivan liian paljon voidakseen elää vapaana mutta köyhänä ja rakastettuna. Lopuksi nurkkaan ahdettuina he tekevät juuri sen vapauden teon, johon jokaisella ihmisellä on viimeinen mahdollisuus.

Ejvindiä esitti karismaattinen ja upean gigolomainen ohjaaja Victor Sjöström itse. Aika ei haalista hyvää tarinaa (paitsi filmiä se kyllä haalistaa: Ruotsin filmi-instituutti oli tehnyt valtavan työn restauroidessaan tuon kopion): moni katsoja totesi, että vuonna 1918 kuvatun tarinan hahmot olivat täysin meidänkin ajastamme. "Mä tunnen nuo tyypit", sanoivat Rosebudin ihastuksesta äimnä olevat elokuvahullut.

* * * * *

Jalkapallon maailmanmestaruuden lopputurnaus ei suinkaan tarjonnut näiden päivien ainoita jännitysnäytelmiä viheriöllä:

Oletteko ennen nähneet näin reilua tasapeliä?
Ja miten niin futiksessa ei tehdä maaleja?

Tällainenkin urheiluspektaakkeli oli tarjolla.
Hienotunteisesti sitä en pantu päällekäin elokuvatarjonnan kanssa.

Elokuvakaraoket olivat ikimuistoisia. Nyt tapahtui ensimmäistä kertaa se, mitä ollaan aina uumoiltu tapahtuvan, mutta joko yleisö ei ole vielä ollut siihen valmis tai elokuvat ovat olleet helpommin laulettavia ihan omalta penkiltä: tänä vuonna porukka lähti valkokankaan eteen tanssimaan ekasta biisistä lähtien.

Loppuunmyyty The Blues Brothers villitsi kansaa torstai-iltana ja Lauantaileikit pääsi MTV 3:n uutisiin.

Laulaminen ja tanssiminen eivät loppuneet elokuvan loppuun. Porukka hoilotti ensin teltan ulkopuolella ja sitten Kitisen rannoilla ja sillalla aamuun asti. Yksi kunniavieraista, Canesissa palkittu Alice Rorhwacher paljastui hanuristivirtuoosiksi rannalla kello kuudelta aamulla.

Mukanamme oli myös ties kuinka monetta kertaa Frankfurtin-vahvistuksemme Oderazzi, hän postaa myös kuvia.

Kannattaa katsoa myös virallista kuvagalleriaa 2014 Midnight Sun Film Festival -sivustolta.


Rosebud toivottaa kaikille blogin seuraajille ja asiakkaille lukuiloa, auringonpaistetta hienojen kirjojen sivuilla, jos ei ulkona, ja tietenkin HYVÄÄ JUHANNUSTA!

No comments:

Post a Comment