Wednesday 22 April 2015

Kirjan ja ruusun päivä ja Hotakaisen Kantaja 23.4.2015!


Rosebudilla on Kirjan ja ruusun päivä joka päivä, mutta erityisesti torstaina 23.4. puotimme Gaudeamus Kirja & Kahvi juhlii Kari Hotakaisen kanssa.

Hotakainen vierailee kello 15.30 kaupassamme Kaisa-talossa (Yliopiston metroaseman yläpuolella, Yliopiston kirjaston talo).

Kantaja on tämänvuotinen kaupanpäälliseksi annettava kirja Kirjan ja ruusun päivänä. Kantajan saa yli 15 euron kirjaostokseen mukaan. Koska koko Suomen kirja-asiakkaat lukevat hetken samaa kirjaa, tätä nimitetään myös Suomen suurimmaksi lukupiiriksi.

Annetaanpa lahjasta hieman esimakua:

Kumipuku ja sidonnat eivät ole minun juttujani, mutta ehkä tuona iltana olisi pitänyt olla kokeilevampi. Siitä on nyt kaksikymmentä vuotta. Jos olisin suostunut hänen eloisiin leikkeihinsä, olisi elämästäni saattanut tulla toisenlainen. Vai muistanko sittenkin väärin? Oliko niin, ettei suhteemme kaatunut minun ilottomaan seksuaalisuuteeni, vaan siihen, että olin yksinkertaisesti hänelle muutenkin liian tylsä? Ja oliko meillä edes suhdetta?
    Kun istun tässä vuokrayksiössäni parvekkeella ja kuuntelen kehätien etäistä huminaa, tunnen outoa kaipausta, vaikken edes tiedä missä hän asuu ja millaista elämää hän viettää. Ehkä hänellä on kaksi lasta, sävyisä mies ja matala tiilitalo keskikokoisen kaupungin laidalla. Hän saattaa olla farmaseutti tai opettaja. Kenties hän joogaa ja käy salilla eikä uhraa ajatustakaan minulle, joka olen tehnyt eilisestä henkisen kotini.
   Tai mistä minä tiedän, minä vain kuvittelen ja kehittelen. Tällainen minusta on tullut, kuvittelija ja kehittelijä.
   Jossittelija.
   Tee ajoissa se, mikä mielessäsi liikkuu, sillä kohta siellä ei liiku enää mikään. Näin neuvoi joku viisas joskus, mutta en kuunnellut häntä.
   Kerron nyt hieman elämästäni sen varalle, että joku teistä joutuisi joskus lausumaan minusta muutaman sanan. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta olen varma että kohta ei kuulosta. ...

* * *


Juhlansa kullakin: Kurvin kirja, os. Hämeentie 48, viettää samaan aikaan Kirjan ja hutsun päivää!

Asiakkaat saavat kaupan päälle Laura Gustafssonin tai Maaria Päivisen romaanin.

Tervetuloa ja lukuiloa!



Friday 17 April 2015

Valonkantajat!



Suomellakin on oma sysipimeä puolensa, ja vihdoin se on koottu yksiin kansiin. Kirjailijat Perttu Häkkinen ja Vesa Iitti ja kustantaja Like ovat tehneet suuren kulttuuriteon. Valonkantajat on täällä!

Kirjan sankareita ovat Sisyfoksen tavoin raskasta kirjasalkkua raijjannut Kauko Nieminen ja hänen eetteripyörteensä, selvänäkijät, ennustajat, paholaisen voimille antautuvat hurmoshenkiset okkultistit ja viattomat puunhalaajat. Nämä kaikki ovat järjen tuolla puolen sinnitteleviä rohkelikkoja. He ovat myös rationaalisia, mutta aivan oman logiikkansa kautta. 

Voit tilata Valonkantajat verkkokaupastamme tai ostaa sen kaupoistamme. Esimakua teoksesta saat myös tästä TV-uutisten jutusta!

Tässä vielä kustantajan kiihkeä kirjaesittely:

Keittikö valtakunnanjohtaja kissan saatanallisessa rituaalissa? Kanavoitiinko "Jäähyväiset aseille" -kappaleen sanat avaruusolioilta? Paljastivatko Mustan raamatun jumalat isännöitsijän viinanhakuretken? Onko Vesa-Matti Loiri selvänäkijä? 

Suomen itsenäisyyden ajan historiasta on kirjoitettu kasapäin opuksia, mutta tuskin yhtäkään näin outoa. Valonkantajat on hämmästyttävä ja lajissaan ensimmäinen populaarihistoriallinen syväsukellus maamme rikkaaseen esoteeriseseen hengenelämään. 

Lönnrotmaisin vedoin se maalaa elävän kuvan suomalaisen tajunnan mystisestä yöpuolesta, jonka ylisillä seikkailevat niin ruumiinsilpojat, natsit, teosofit ja joogit kuin meediot, ufokontaktihenkilöt ja perkeleenpalvojatkin. Luettuasi tämän teoksen kotimaasi näyttäytyy sinulle täysin uudessa valossa.

Monday 13 April 2015

Kulttuuriklubin vaalipaneeli


Vasil Tsherepanin Kruununhaassa helmikuussa 2015.
(Ks. jutun loppupuoli.) Kuva: Pekka Turunen Voimaan.
Tänään kello 16 alkaen Suomen arvostelijain liitto järjestää kulttuuriaiheisen vaalipaneelin ravintola Kiilassa melkein Stockaa vastapäätä Manskun kulmassa Lönnrotinkadulla. Tilaisuus on kaikille avoin.

Tentattavina ovat Valentina Ahlavuo (ps), Veronica Hertzberg (ruots), Petteri Hiienkoski (kd), Laura Kolbe (kesk), Kirsikka Moring (vihr), Sami Muttilainen (vas), Pertti Salolainen (kok) ja Kaarin Taipale (sd).

Kuten SARVin kutsussa lukee, näitä (edit: allaolevia) ja muita kulttuuriväkeä koskevia kysymyksiä pohditaan ilman pykäläviidakkoa ja mietitään samalla löytyisikö puolueilta yhteistä säveltä, jotta ”epätyypillisissä” ammateissa työskentelevien tilanne paranisi ja konkreettisia tuloksia saataisiin vihdoinkin aikaan. Vaalit hengittävät jo niskaan 19.4. joten nyt on viimeinen tilaisuus kuulla, mitä parannusehdotuksia puolueet tarjoavat.

Keskustelu ja väittely, samaa ja eri mieltä oleminen on paitsi sallittua, myös toivottua.

Helpottaakseen tulevien kansanedustajien työtä Rosebud vastaa SARVin pääkysymyksiin:

Pitäisikö Suomeen säätää kulttuurialan etujärjestöille kollektiivinen neuvotteluoikeus työehdoista?

–  Tämä kohta on heti hyvin arvoituksellinen. Mitkä järjestöt ovat "kulttuurialan etujärjestöjä" ja ketkä neuvottelujen vastapuolia? Entä miten "säädetään kollektiivinen neuvotteluoikeus"? Tarkoitetaanko nyt esimerkiksi kirjailijaliittoa, kääntäjien ja tulkkien liittoa sekä arvostelijain liittoa niin että vastapuolella puolestaan olisivat kustantajat ja lehtitalot?

–  Varmasti tällaisia neuvotteluja voidaan käydä jo nyt, mutta tuskin neuvotteluja voidaan lailla säätää. Parlamentin on vaikeaa, ellei mahdotonta, asettaa vaatimuksia yksityisille neuvottelijoille.

–  Palkkioiden ja ehtojen säätäminen korporaatioiden tyyliin ei auta, jos työnantajapuolella ei ole varaa maksaa korkeampia palkkioita, tai jos työnantajat jopa vähenevät. Kustannusalalla vallitsee nyt paha taantuma, ja media-aloilla suoranainen kriisi.

–  Kustannusalan työnantajat ovat erittäin epätasainen ryhmä isoja ja pieniä, uusia ja vanhoja kustannuslaitoksia. Jotkut isot yhtiöt ovat ulkomaisessa omistuksessa, ja niiden ylin johto on meidän vesilasimyrskyjemme ulottumattomissa. Tämä koskee myös mediataloja: On olemassa pieniä taloja, jotka ohjaavat tuloksen suoraan toimintaansa ja tietenkin palkkioihin, mutta on myös isoja mediataloja, jotka asettavat taloudelliseksi prioriteetikseen osakkaiden edun. Erilaisten työnantajien kanssa neuvotteleminen ja toimiminen ei ole samanlainen prosessi.

–  Olisi hyvä, jos kulttuurialan toimijat – sekä työntekijät että työnantajat – olisivat samalla puolella tekijänoikeuslakeja uudistettaessa. Kaikkien etu on, että taideteoksia levitetään eteenpäin, mutta että levittämisestä, katsomisesta tai lukemisesta maksetaan korvaus.

–  Toimeentulotukien kasvattaminen ja tuloerojen kaventuminen hyödyttäisi myös taidealaa. Tästä lisää seuraavissa kohdissa:

Tulisiko esimerkiksi kirjallisuuden kääntäjille määritellä kohtuulliseksi katsottava minimipalkkaan rinnastettava minimikorvaus?

–  Suositustaulukot ovat jo olemassa, ja tietääksemme niitä noudatetaan aika hyvin.

–  Kunnianhimoiset kustantamot ottavat usein mielellään riskejä: kokeillaan nimikettä, joka ei välttämättä tuota voittoa talolle tai ei edes kata kuluja, mutta joka koetaan taiteellisesti tärkeäksi teokseksi. Silloin saatetaan toivoa, jopa olettaa, että osa korvauksesta olisi apurahaa. Apurahajärjestelmät ovat siis kullanarvoisia nimenomaan nk. vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittamisessa ja kääntämisessä.

–  Tilanteesta tekee nuorallatanssia se, että kääntäjä toimii yleensä freelancerina ja tarvitsee turvalliset tulonlähteet, mutta varsinkin se pieni ja mitä kokeilunhaluisin kustantaja saattaa toimia vielä huterammalla taloudellisella pohjalla. Kustantajilla ei yleensä edes ole mahdollisuutta apurahoihin – lukuunottamatta säätiöiden projektirahoja. Nämä puolestaan ovat tarkkaan tietyille projekteille ohjattavia avustuksia, eikä niillä voida ylläpitää laajaa kustannus- tai pallakusjärjestelmää.

–  Vielä hurjempi tilanne on aloitteleville kääntäjille: jos kustantajalla ei ole kääntäjään ammatillista suhdetta, täytyy olla varma tämän aikaisempien (ja ehkä vähäisten) töiden ja suositusten perusteella että työ on hyvää ja se valmistuu ajallaan. Luottamuksellisten ja pitkien suhteiden tärkeys on johtanut siihen, että kokeneet, tunnetut kääntäjät saavat enemmän töitä. Toivottavasti kaikki uudet kyvyt eivät sentään säntää pian lähihoitajaopintoihin, vaan ala alati uudistuu.

Miten ei-yrittäjämäistä toimintaa harjoittavien taiteilijoiden eläkeasiat tulisi järjestää?

–  Toimeentulotuet ja -turva ovat avainsanoja. Kaikkien eläkkeistä täytyy huolehtia.

–  Taide tarvitsee myös katsojansa, asiakkaansa ja yleisönsä. Toisen hyvinvointi ei ole toiselta pois.

–  "Yrittäjämäistä toimintaa" harjoittavien eläkeasiat eivät ole kunnossa nekään. Varsinkin kääntäjät ovat olleet puolipakotettuja perustamaan näitä yhden naisen tai miehen firmoja. Eli: toimeentolutuki ja -turva kuntoon kaikille.

Tulisiko Suomen osallistua kirjailijoiden kansainväliseen ns. vapaakaupunkijärjestelmään, jossa kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneille kirjailijoille tarjotaan määräaikaisia turvapaikkoja?

–  Kyllä tulisi. Heti.

–  Vaikka pääasia on ihmisen auttaminen, tässä voittajan puolella ovat myös he, jotka ovat turvakaupunkitaiteilijan kanssa tekemisissä. Usein nämä tuovat sijoituskaupunkeihinsa elävän tuulahduksen toisia kulttuureja ja syvän näkemyksen milloin mihinkin ajankohtaiseen tilanteeseen.

–  Turvakaupunkijärjestelmästä on paljon yhteispohjoismaisia ja jopa maailmanlaajuisia kokemuksia. Suomeen Helsinki International Artists' Programme HIAP on kutsunut kuvataiteilijoita, katsokaa vaikka tästä. Sananvapausjärjestö PEN toimii yhteistyössä International Cities of Refuge Networkin ICORNin kanssa, tässä siitä. Ruotsissa ja Norjassa turvakaupunkiresidenssejä kirjaijoille, kuvataiteilijoille ja muusikoille on kymmeniä, suomessa vain muutama.

–  Joskus residenssiä tarvitseva taiteilija tulee vain lepäämään, joskus hän on hengenvaarassa. Joskus hän haluaa tulla perheensä kanssa, joskus yksin. Ihmisoikeusjärjestöt voivat kyllä auttaa yhdessä taiteilijajärjestöjen kanssa valitsemaan tulijoita ja antamaan paljon asiantuntija-apua, mutta yhteiskunnalista taloudellista tukea on pakko saada, jotta residenssitoiminta onnistuisi.

–  Eräs residenssiläinen Ramy Essam laulaa tässä videossa rauha ja rakkauden sanomaa Kairon Tahrir-aukiolla 500 000 ihmiselle. Nyt hän on asuu väliaikaisesti Malmössä, ja ennen tätä hän oli Helsingissä. Häntä voi tulla kuuntelemaan toukokuussa Maailma kylässä -festareille. Hän varmasti kertoo järjestelmästä täällä lisää.

–  Suomessa lepäilevän ukrainalaisen taidekuraattorin Vasil Tsherepaninin haastattelu Voima-lehdessä eli tässä. Hänet kutsuivat taidejärjestö Perpetuum Mobile ja HIAP.

Lopuksi Rosebudin bonuslisäys, kirjallisuuskeskustelun Jokeri, joka pomppaa kuin Aku Ankan vieteriukko jokaiseen talouskeskusteluun: 

Kirjan arvonlisävero on Suomessa korkea, kymmenen prosenttia. Sähkö- ja äänikirjojen alv on jopa 24 %. Mikä pahinta, näitä aiotaan silloin tällöin nostaa. Jos kirjan hinta nousee, valtion kassaan ropisevat tulot vähenevät.

Toisin sanoen: veron nosto vähentää valtiolle virtaavia varoja, eli sen fiskaalinen vaikutus on negatiivinen.

Asiakkaalle uutuuskaunokirjat ovat saavuttaneet jo 30 euron kipurajan. Kirjan hinnan noustessa myynti varmasti vähenee, eivätkä kirjakaupatkaan voi tilanteessa tasapainotella.

Kirja-alan toimijat vetoavat arvonlisäveron alentamisen puolesta, ja sähkökirjan alvia pitää alentaa roimasti eli samaan kuin paperikirjan, jotta ne tulevat kilpailukykyisiksi. Tällä hetkellä sähkökirjojen myynti on lähes olematonta, mutta tilanne muuttuu varmasti ajan saatossa.

Friday 10 April 2015

Tilaa kirjat ilman postimaksua 15.4. asti!

Kauniin kevään kunniaksi vietetään muutama päivä ilman postimaksua, tilasit sitten mitä tahansa: yhden kirjan tai pinon. 

Tai vaikket edes tilaisi kirjaa vaan kevyen tai raskaan DVD-klassikon.

Nettikauppammehan on osoitteessa www.rosebud.fiTervetuloa selaamaan ja  shoppailemaan! 

Mad Menin ydintiimi toivottaa hauskoja hetkiä DVD-levyjen parissa!