Charlie Hebdon saa Rosebudilta. Eli minkä Charlie Hebdon?

Takakannesta: "VAROKAA. VAARALLINEN LEHTI" ja
"Uudet ystävät": suuret johtajat "Minä olen Charlie" -paidat yllään.

"Lehden pointtina ei ole ollut itse tuottaa rasistista vihaa, vaan avata kuvia katsovan ja juttuja lukevien silmät laajemmille kokonaisuuksille. Samalla se ivaa kaksinaismoralismia ja kaikenlaista poliittis-uskonnollis-aatteellista feikkausta.

Jos kuka tahansa mihin vain uskontoon uskova kokee tulleensa loukatuksi lehdessä, toimittajien murhaaminen ei tietenkään ole siihen vastaus. Tämän ymmärsi myös Ranskan laaja muslimiyhteisö, joka kiirehti heti sanoutumaan irti terrori-iskusta."

Nyt itse kukin voi arvioida piirroksen voiman. Saimme erän Charlie Hebdoja kauppoihimme! 

Saman tien kun maailma alkoi surra 7.1. terrori-iskussa murhattuja Charlie Hebdon piirtäjiä, alkoi – varsinkin Ranskan ulkopuolella – keskustelu siitä onko lehti itse rasistinen. Lehtihän asettaa monille kansakunnille hyvin herkkiä asioita naurettavaan valoon.

Jos ei tunne pilapiirtämisen traditiota ja varsinkin jos ei tiedä mihin piirrokset viittaavat, pilat voidaan tulkita kulttuurillisiksi loukkauksiksi. Tämä tulkinta on kuitenkin aivan liian yksioikoinen, suorastaan katastrofaalisen väärä: mikään ei ole ollut Charlie Hebdon piirtäjille niin tehokasta polttoainetta kuin käydä valtaapitävien rasismin – julkisen tai piilotetun – kimppuun.

Juuri Charlie Hebdo on niinkutsutusti "pienen ihmisen puolella", eikä häntä sortamassa.

EDIT: Murhattu päätoimittaja Charb joutui vastaamaan rasisimisyytöksiin: Näin hän sanoi kirjoituksessaan toimittaja Fabrice Nicolinon kanssa Le Mondessa 20.11.2013 otsikolla "Ei, Charlie Hebdo ei ole rasisti". Linkistä löytyy myös monet yhdysvaltalaiset suututtanut pilakuva, jossa juutalainen työntää pyörätuolissa istuvaa muslimia, ja nämä sanovat "Ei saa pilkata!"

Yleensä piirrokset viittaavat jo olemassaolevaan, valtalehdistössä käytyyn keskusteluun, jossa on jo käytetty monenlaisia äänenpainoja, ehkä rasistisiakin.

Kysymys onkin sitten pitäisikö kaiken pilkankin olla niin selkeää, ettei kukaan vaan loukkaanu vääristä syistä? 

Ranskassa jo Rabelaisista asti julkinen pilkka on ollut vahva osa poliittista ja populaaria kulttuuria – niinkin paljon, että monien mielestä on jopa hienoa päästä piirrosrevittelyn uhriksi!

Kuten erinomaisessa Ricochet-sivuston englanninkielisessä "Lost In Translation" -jutussa, avataan nyt tässäkin eräs kuuluisa mutta ulkomaalaiselle kieltämättä vaikeatajuinen pilapiirros, jota netissä on levitetty osoituksena Charlien Hebdon "rasismista". Piirroksen teki hiljattaisessa terrori-iskussa murhattu taiteilija Charb, eli Charlie Hebdon päätoimittaja Stéphane Charbonnier. Kuvassa on tummaihoisen naisen pää apinan vartalossa. Alla on teksti Rassemblement Bleu Raciste eli "Sininen rasistimielenosoitus". 

Kuinka ollakaan, ranskalaiset tietävät erinomaisen hyvin, että apinanainen on oikeusministeri Christiane Taubira. Piirroksessa hänen takanaan olevat Ranskan lipun värit viittaavat äärioikeistolaiseen Front National -puolueeseen. Puolueen slogan on Rassemblement Bleu Marine ("Kirkkaansininen mielenosoitus"), ja niinpä pilapiirroksen tekstillä onkin viitattu rasisitisista lausunnoinstaan tunnettuun Front Nationalin puheenjohtajaan Marine le Peniin.

Näin keskustelu palautuukin siihen, saako valtaapitäviä arvostella? Olisiko parempi, jos  – etenkin katolisessa maassa, joka kärsii kollektiivisia omantunnontuskia osallistumisestaan holokaustiin, maassa jossa on laaja muslimivähemmistö, ja maassa joka on surullisen kuuluisa rankasta siirtomaahistoriastaan –  jos polittikkoja ja uskonnollisia johtajia kunnioitettaisiin hiljaisuudella ja heidän annettaisiin laukoa mielipiteitään rauhassa ja arvokkaasti?

Ei. Hiljainen kunnioitus kuuluu valtiopäivien istuntosaliin, mutta ei kaduille ja lehtikioskeihin. Poliitikkoja saa ja pitää arvostella. Charlie Hebdon riipimät ihmiset päättävät työkseen minkälainen maa Ranska on, miten maahanmuuttajiin suhtaudutaan, ja mikä tärkeintä, miten julkiset taloudelliset resurssit jaetaan.

Piirroksillaan ja jutuillaan Charlie Hebdon tiimin kaltaiset rohkeat rääväsuut ovat lahjakkaasti paljastaneet minkälaista kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä valtaapitävien fasadien taakse kätkeytyy. 

"Samaan aikaan Bangladeshissa: 
'Olemme mukana koko sydämestämme!'"
Ja toinen: "Pah, missä ne 70 neitsyttä on?" 
"Täällä Charlie Hebdon jengin kanssa!"

Entä miksi piirtää piirroksiin mustahuppuisia miehiä kalashnikovit ojossa?

Koska myös terroristit ovat eräänlaisia valtaapitäviä, he käyttävät aseenaan tyhmyyttä ja väkivaltaa. He rekrytoivat köyhiä ihmisiä asettumaan jopa toisiaan vastaan. 

Mutta onko Charlie Hebdo väittänyt, että väkivalta on osa jonkun uskontoa?

Ei. Sen sijaan se irvailee itsensä jalustalle nostaneelle eliitille.

Lehden pointtina ei ole ollut itse tuottaa rasistista vihaa, vaan avata kuvia katsovan ja juttuja lukevien silmät laajemmille kokonaisuuksille. Samalla se ivaa kaksinaismoralismia ja kaikenlaista poliittis-uskonnollis-aatteellista feikkausta.

Jos kuka tahansa mihin vain uskontoon uskova kokee tulleensa loukatuksi lehdessä, toimittajien murhaaminen ei tietenkään ole siihen vastaus. Tämän ymmärsi myös Ranskan laaja muslimiyhteisö, joka kiirehti heti sanoutumaan irti terrori-iskusta.

Charlie Hebdon tekijät ovat ottaneet huikeita riskejä. He eivät pelänneet uhkauksia, eivät ainakaan tarpeeksi. Samalla he tulivat paljastaneeksi juuri sen, jota piirrokset vihjasivat: mitä heikommin perusteltu (uskonnollinen tai poliittinen) aate on, sitä rajummin tuon ajatuksellisen korttitalon romahtaminen saa ihmisen ärsyyntymään. Nigerissä mekkaloivat tuskin koskaan ovat lukeneet Charlie Hebdoa, mutta kohun noustessa hekin saivat syyn joukkotuhoon: kirkot sytytettiin palamaan, vaikka maailmassa tuskin on kirkkokuntaa joka olisi Charlien Hendon joukkueen pilkalta ollut suojassa.

Parempi kuin puolustaa ajatuksiaan voimakeinoin tai pelätä ja purkaa pelkoa vihaan, olisi oppia nauramaan ja perustelemaan syvästi harkittuja päätöksiään viisaasti. Tämä koskee niin köyhiä kuin rikkaita. Tämä koskee minkä vaan lipun tai pyhän kirjan takana marssivia. 

Silloin suojautuu myös pilapiirrokseen joutumiselta: aidosti viisaista, hyväsydämisistä ja itselleen nauravista ihmisistä on hyvin vaikeaa tehdä pilkkaa. 

Tosin epäilemättä sekin Charlie Hebdon jengiltä onnistuu.

Charlie on saapunut Makkaraton Rosebudiin eli Cityventeriin Kaivokadulle.
Ja on sitä muissakin kaupoissamme!

Muun muassa Rosebud, Le monde diplomatique ja sananvapausjärjestö PEN ottivat tammikuun alun murhiin kantaa heti tuoreeltaan. Postaus siitä löytyy tästä linkistä.