Wednesday 22 October 2014

Vielä kerran Frankfurt 2014: elokuvaa, tangon taikaa, laitakatuja ja Mainin molemmat rannat.

Maanantai 6.10. Iltarusko on jo ohi. Ollaan yön pimeydessä Mainin rannalla, sillä toispualella, jolla on Skyline. Nyt ollaan niin lähellä pilvenpiirtäjiä, etteivät ne näy matalienkaan talojen takaa. 

Vilkkaan rantakadun liikenne on hiljentynyt. Ohi prutkuttelevien jokilaivojen pärskeetkin kuuluvat Literaturhausin terassille.  

Mutta vain biisien välissä. Sillä tänä iltana Ostendessa tango raikaa. "Aaaaavan mereeen tuooollta puoooleen, jooossakinonmaa." Maailman suurimpien kirjamessujen kunniavierasmaan lämmittelytilaisuus on kerännyt parkettien partaveitsiä. 

Tai oikeastaan, mitä yllättävimmistä kulttuuripersoonista kuoriutuu esiin partaveitsyys kun karisee virallisuus. Tangon rytmeissä naisten hameiden halkiot repeilevät hienojen taivutusten myötä. Hiki lentää. Tungos ei häiritse ketään. The more, the merrier!

Jo nyt huomataan, ilakoivan saksalaisen mediaväen ja suomalaisten kirjamessujärjestäjien, kirjailijoiden, esiintyjien, toimittajien ja kulttuurin rahoittajien tungoksessa, että tästä Suomiteemamaanaonceinalifetime-hommasta on tulossa jonkinlainen spektaakkeli...

We are ready. We have the material. Shoot.
Kuten etukäteen on hehkutettu, valmistelimme yhdessä Sodankylän elokuvajuhlien kanssa suomalaisten elokuvien ja elokuvafestareiden esittelyhankkeen Frankfurtiin. Sen me toteutimmekin. Osaksi hyvin eri lailla kuin alunperin oli tarkoitus.

Onneksi olemme improvisoimisen mestareita ja erittäin kylmäpäistä sakkia. Joo-o, "Finnland. Cool", mehän se tiedetään.

Sankarimme, ystävämme ja elokuvajuhlien taiteellinen sielu ja sydän Peter von Bagh menehtyi juuri ennen kun hänen kirjoittamansa "Sodankylä Forever. Masters of Cinema Under the Midnight Sun" tuli painosta.

Petteri oli kovasti tulossa matkalle mukaan. Tiesimme hänen kuntonsa heikentyneen, koska hän itse kertoi niin. Silti ei olisi tullut kuuloonkaan, että hän olisi perunut matkaa!

Vaan kukaan ei ymmärtänyt, että Petterin päivät tulisivat täyteen jo nyt. Eihän sellaiseen voi  valmistautua.

* * * * *

Aki Kaurismäen piti sitten paikata Petteriä tilaisuudessa jos toisessakin. Kuitenkin päivää ennen kun Akin piti tehdä grande entreé, hän ilmoitti että Laika-koira on pahasti kipeä. Hauvalla oli kasvain, eikä tämä murheen murtaman Akin mukaan jaksaisi enää pitkään. Aki ei voinut jättää koiraa eikä surevaa Paula-vaimoaan kakkoskotiinsa Portugaliin.

No eipä mitään. Tavoitimme pariisilaistuneen ihanan Pikku Myymme, Elina Salon, joka yhden päivän varoitusajalla saapui Frankfurtiin. Messujen taika, työnimellä "Kaikki järjestyy kun vaan ensiksi panikoidaan", alkoi purra.

Kirjamessuilla Suomen paviljongissa Kaurismäki über Kaurismäki -saksannoksen Peter von Baghin kirjasta esitteli keskiviikona 8.10. Alexander Wewerka Alexander Verlag -kustantamosta Berlinistä. Myös Sodankylän elokuvajuhlat saivat osansa. Ja parisaataapäinen yleisö kuunteli.

Elina Salo ja festarit huomion kohteena.
Deutsches Filminstituutissa pidettiin keskiviikkoiltana suomalaisen elokuvan vastaanotto ja esitettiin Petterin Sodankylä Forever ja Akin Le Havre. Elina Salo esitteli elokuvia yhdessä festivaalin ohjelmapäällikön Timo Malmin kanssa.

Instituutin johtaja Claudia Dillman piti hyvin lämpimän ja liikuttavan puheen. Hänhän oli Petterin ystävä ja kertoi tästä monia hauskoja anekdootteja. Ne saivat suomalaiset vieraat pyyhkimään silmiään liikutuksesta.

Mainin ranta Instituutin edessä hiipui tummaan iltaruskoon ja pilvenpiirtäjät loivat valoaan – tähän ne todellakin näkyivät – kun Instituutissa vierailleet suomalaiset raahautuivat lopen uupuneina toiselle puolelle jokea Coronaan. Ei enää baariin, vaan hotelliin. Vielä oli monta koitosta edessä.

* * * * *

Suomalaiset ensikertalaisetkin olivat rohkaistuneet jo messujen avajaisten jälkeen tiistaina tutustumaan paikallisiin sokkeloihin. Ensin he toteuttivat messukonkareiden suosituksesta perinteisen Wagner-session: tymäkän illallisen Adolf Wagner -apfelweinravintolassa

Alkupalaksi nautitaan aina "Handkäse mit Musik": raakaa sipulia, etikkaa, juustoa ja leipää. Tämä huuhdotaan alas paikallisella "omenaviinillä". (Omenaa siinä on kosolti, mutta viiniä se ei kyllä ole.) Ensin syödään siis juusto, handkäse, ja jälkeenpäin kuuluu musiikkia. Arvatkaapa mistä. 

Maljoja nosteltiin, ja isosta, hyvästä syystä: Finland Festivals valitsi Sodankylän elokuvajuhlat vuoden 2015 festivaaliksi

Lopuksi suomalaiset hiippailivat Alt Sachsenhausenin öisillä pikkukujilla. (Tämä iltaretki oli ihan mahtava: en olekaan ennen tiennyt, että Frankfurtin turistikujien kivijalkojen kätköissä soittaa niin virtuoosimaisia bluesbändejä. Ja tämä oli mulle vasta noin viidestoista reissu sinne...)

* * * * *
The Finnish Underground Bar. Kuva: Ode Kyytsönen
Torstaina, perjantana ja lauantaina 9.–11.10. meillä oli "The Finnish Underground Bar", eli vuokraamamme Galli-teatteri Hamburger Alleella ihan ikiomassa käytössämme. 

Päätimme perustaa sinne iltaklubin, jonka tyylilajiksi jo valmisteluvaiheessa kekattiin "Eerikinkadun hämyiset takahuoneet kohtaavan rahamaailman keskuksen". Tällä ilmaistiin kaurismäkeläisen atmosfäärin mitä voimallisinta tunkeutumista keskieurooppalaiseen snobismiin.

Ja sehän toimi. Joka ilta vetäisemämme Nuoruustango yhteislauluna sai väen jopa kyyneliin. He väittivät sen johtuneen voimakkaasta fiiliksestä, jonka välitimme. Myös Päivänsäde ja menninkäinen oli kuumottavaa kamaa. Mikä vakuuttavinta, kolmantena iltana myös saksalaiset kantiksemme yltyivät veisaamaan mukana. Ehkä suomen kieli tuli niin tutuksi.
Taustalla von Bagh: Helsinki, ikuisesti & kanta-asiakkaita.

Soitimme musiikkia Aki Kaurismäen ja Petterin oletetuilta suosikkilistoilta, eli kaikenlaista suomalaista klassikon arvoon noussutta laulua Olavi Virrasta Baddingiin, Tapio Rautavaarasta Anssi Tikanmäkeen. Sanomattakin on selvää, että joka ilta viimeistään puolen yön aikaan meillä oli kiihkeät tanssit pystyssä.

Underground Barin sisustuksen pääelementtinä oli valokuvanäyttely Sodankylästä. Festareita kautta vuosien. Naurava Petteri ja Anssi Mänttäri, festareiden perustajat. Jacques Demy Sodankylän pääkadulla, Jäämerentiellä. Francis Ford Coppola istuu kannolla syömässä poronkäristystä. Jerzy Skolimovski. Thelma Schoonmaker. Terry Gilliam. Samuel Fuller ekoilla festareilla vuonna 1987. Edellisen tytär Samantha Fuller kesällä 2014. Oi niitä aikoja.
Kustannusyhdistyksen kehittämä killeridrinkki "Hissi". 
Valokuvat ja julisteet toimivat tismalleen kuten oltiin laskelmoitu: saksalaiset, brittiläiset, ruotsalaiset, islantilaiset, amerikkalaiset, hollantilaiset, ranskalaiset, sveitsiläiset ja suomalaiset vieraamme, nämä  kuutisensataa ihmistä, hokivat alituiseen, että "tuolla täytyy kyllä päästä käymään".

Pikantin lisänsä toi Like, joka emännöi perjantai-iltaa. Tiukka hausbändi Maailmanlopun tyttö ja lopunajan hyeenat sai nyt faneja myös Saksanmaalta.

Keikka oli upea, ja siitä jäivät mieleen paitsi meille suomalaisille jo tutut Like-artistit, myös bändin erinomaiset paikalliset roudaajat ja miksaajat. Todelliset Persoonat. 

Toivottavasti Liken ja Hyeenojen Saksan valloitus vielä etenee. Kaikki pelimerkit ovat nyt kyllä tallessa.
* * * * *

Gallin yläpuolella on legendaarinen Orfeo's Erben -niminen art house -elokuvateatteri. 'Art house' tarkoittaa tässä tapauksessa muun muassa sitä, että siellä esitetään elokuvia alkukielellä ja tekstitettyinä. Tällainen ei todellakaan ole Saksassa, dubbauksen kultamaassa, tyypillistä. 

Sinne toimme suomalaisen elokuvan sarjan, eli kuusi vanhaa ja uutta elokuvaa Valkoisesta peurasta Kovasikajuttuun. Mikä tärkeintä, myös yleisö löysi paikalle. Eikä settiä voi kunnianhimon puutteesta syyttää!

Orfeoksen omistaja, voimanainen Antjekin tuli bilettämään Like-iltaan. Kohteliaasti jo etukäteen tämä valitteli myöhästyvänsä hieman. Hänen kun täytyi käväistä Alte Operassa elokuvagaalassa hakemassa Saksan parhaan elokuvateatterin palkinto, eli pysti, jonka hän saa joka vuosi.

Ihan totta: niitä oli pitkä rivi baaritiskin yläpuolella.

* * * * *

Hienoa, että itse kirjamessutkin sujuivat niin hyvin. Suomen paviljonki oli suosittu ja arvostettu, aina täynnä. Ja myös pikkuosastomme 4.1 -hallissa keräsi väkeä. Tämä oli mieluista, sillä Rosebudilla ja Into Kustannuksella ei koskaan ennen ole ollut omaa osastoa Frankfurtissa!

Me olemme aina tähän asti olleet heitä, jotka juoksevat toisten osastoilla.

Koska näistä varsinaisista kirjamessuasioista on jo raportoitu niissä ennätyksellisissä yli 7000 lehtijutussa, todetaan lyhyesti mutta painokkaasti, että Suomi, sen kirjallisuus ja muukin kulttuuri, olivat esillä tyylikkäästi kaikilla mahdollisilla ja monilla mahdottomillakin forumeilla.


Danke schön, auf wiedersehen, Frankfurt!

Rosebud

Ps. Akin Laika on koirien taivaassa, kertoo Iltalehti tänään. Rauha hänellekin.

Ps2. Pitkin matkaa meitä auttoivat myös Into Kustannus, Parvsin taidekirjat ja jopa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas.

Suurkiitos Innolle messuseurasta ja kantoavusta, Parvsille ständin erinomaisesta ylläpidosta ja Laitilalle staileista Hurriganes-oluista.

Klubin deejii työssään. Kuva: Ode Kyytsönen



No comments:

Post a Comment