6.–8.3. Kuva & Kamera, GoExpo, Kunto, Horse Fair, Fillari...

Rosebud esittelee reippaita uutuuskirjoja Kuva & Kamera -messujen puolella Helsingin Messukeskuksen vitoshallissa.

Samaan aikaan Kunto- ja Fitness-puolella esitellään muun muassa kuumimmista kuuminta muotilajia, crossfittia.

Tässä Nemon Crossfit-kirjan esittely. Kirjan voit ostaa Rosebudilta tai tilata täältä.

Kalifornialaisissa autotalleissa alkunsa saanut crossfit on rantautunut Suomeen. Helsinkiläisessä salissa uudet jäsenet eivät mahdu edes jonotuslistalle. Crossfit on uudenlainen tapa ajatella liikuntaa: siinä ei harjoiteta yhtä lihasta kerralla, vaan kokonaista liikkujaa.

Crossfitissa yhdistetään monia liikuntamuotoja ja tavoitellaan samanaikaisesti voimaa, notkeutta, tasapainoa, vartalonhallintaa, kestävyyttä, nopeutta, räjähtävyyttä, ketteryyttä ja koordinaatiokykyä. Crossfit-harjoitukset ovat tehokkaita ja sopivat kenelle tahansa. Lämmittelyn jälkeen harjoituksen voi tehdä vartissa. Kalliita kuntosalilaitteita ei tarvita, vaan yksinkertaisilla painoilla, leuanvetotangolla ja voimistelurenkailla pääsee pitkälle. Oman vartalon painoa käytetään usein ja liikkeet ovat luonnollisia, esimerkiksi kyykkyjä, hyppyjä, punnerruksia ja leukoja.

Kirjan kirjoittajalla, 47-vuotiaalla juoksijalla ja triathlonin harrastajalla oli vakavia jalkavaivoja, jotka estivät häntä kävelemästä normaalisti. Kirjassa hän kertoo, miten crossfitin avulla hän pääsi elämänsä kuntoon ja sai takaisin liikunnan ilon.

Onko crossfit terveellistä? Toimiiko se? Onko se hullua? Murphy kuvaa intensiivisiä harjoituksia, salin tunnelmaa ja saavutettuja tuloksia. Innostavassa kirjassa hän esittelee kuvasarjojen avulla crossfitin 20 tärkeintä liikettä, joita kuntoilija voi heti alkaa soveltaa omaan harjoitteluunsa.

Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja rauhan puolesta, Boris Nemtsovin muistoa kunnioittaen.

”Aivan ensiksi täytyy luopua nykyisestä poliisivaltiosta ja palauttaa kansalle ihmisarvo. On palautettava voimaan lain ylivalta, sananvapaus ja oikeus äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa. Maahamme on perustettava riippumaton oikeuslaitos, joka takaa yksityisten kansalaisten ja yritysten oikeudet.”
– Boris Nemtsov v. 2009 kirjassa Putinismi ja Venäjän rappio

VENÄJÄN KANSALAISYHTEISKUNNAN JA RAUHAN PUOLESTA. 

BORIS NEMTSOVIN MUISTOA KUNNIOITTAEN.

Venäjällä järjestetään sunnuntaina 1. maaliskuuta protestimarsseja useissa kaupungeissa. Helsingissä osoitetaan mieltä 28.2. kello 20 Venäjän suurlähetystön luona Tehtaankadulla. Suomessa annetaan näin tukea kaikille heille, jotka työskentelevät tai osoittavat mieltään Venäjällä kansalaisyhteiskunnan ja sananvapauden puolesta.

Suosittu ja maailmanlaajuisesti tunnettu oppositiopoliitikko Boris Nemtsov (Sotši 9.10.1959 – Moskova 27.2.2015) oli mukana järjestämässä mielenosoituksia Venäjällä. Nemtsov oli väsymätön kansalaisyhteiskunnan puolestapuhuja, joka vastusti korruptiota ja sotaa.

Perjantaina 27.2. murhatun Nemtsovin muistoa kunnioitetaan jatkamalla keskustelua, vaatimalla oikeudenmukaisuutta ja työskentelemällä ihmisoikeuksia kunnioittaen. Nemtsovin murha on tutkittava perinpohjin ja lakeja noudattaen. Tutkimuksen on oltava riippumatonta.

Sotapropaganda kasvattaa Venäjän ja Ukrainan välistä konfliktia. Kontrollin ja pelon ilmapiiri johtaa itsesensuuriin ja valheelliseen informatioon. Sananvapaus on rauhan ja vapauden tärkeä edellytys. Venäjän täytyy tehdä kaikkensa sodan lopettamiseksi.

Venäjän Federaation on lopetettava opposition painostaminen ja kriminalisoiminen. Venäjän on myös kunnioitettava sitoumuksiaan ja noudatettava kansainvälisiä sopimuksia (kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklaa).

Allekirjoittajina muun muassa:

Amnesty International – Suomen osasto
Suomen Pen – Finnish Pen
Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila
Sadankomitea
Suomen Rauhanliitto – Finlands Fredsförbund
Ihmisoikeusliitto – Förbundet för mänskliga rättigheter – The Finnish League for Human Rights

sekä iso liuta yksityisiä ihmisiä. EDIT 9.3. JOS HALUAT ALLEKIRJOITTAA TÄMÄN TÄSSÄ. LISÄÄ NIMESI KOMMENTTEHIN. 

Uusi Hebdo tulossa!

Täältä tullaan taas! 

Tällä kertaa kannessa ovat muu muassa Paavi, äärioikeistolainen puoluejohtaja Marine Le Pen ja jihadistikoira. Kannen on piirtäyt Luz eli Renald Luzier. Tämä sanoi halunneensa palauttaa Charlie Hebdoon ilon ja riemun. Tämän vuoden ensimmäinen numero ja sen anteeksi antava Muhammed-kansi oli kasattu järkyttyneen tunnelman vallassa. Suuri osa toimitusta, päätoimittaja mukaanlukien, oli kuollut tammikuussa terrori-iskussa. Lehden henkenä oli enemmänkin "hymyä kyynelten läpi" kuin varsinainen rohkea satiiri. Numero teki räävitöntä pilaa myös edesmenneistä taiteilijoista. Tälle aviisille mikään ei ole pyhää.

Toivottavasti poliittinen ei ole täysin muuttunut henkilökohtaiseksi eivätkä "ihmiset janoa tietä uhriksi", niinkuin Jari Kaaro kirjoitti Helsingin Sanomissa – jos näin olisi, meillä olisi syytä huoleen, sillä tämän numeron myötä mielensäpahoittajien määrä laajenisi Suomessa. 

Me, jotka ymmärrämme, että Charlie Hebdo pilkkaa valtaapitäviä ja asettuu itse niinkutsutusti pienen ihmisen puolelle, me saamme uudestakin numerosta hersyvät naurut ja monta oivallusta!

Tästä voi vielä kerrata Charlie Hebdon sanomaa ja pohtia miten se taistelee rasismia ja sortoa vastaan. Turun Sanomissa kirjoitettiin myös jo uudesta numerosta ja Rosebudista.

Lehteä saa Rosebudilta tiistaista 3.3. lähtien. Tervetuloa kauppoihimme tai tilaa se netistä!

Kuumat kundit kirjan kanssa

Uusin instagram-villitys @hotdudesreading on napata kuva hyvännäköisestä miehestä lukemassa kirjaa.  Tässä YLEn juttu aiheesta.

The Telegraph on tajunnut kertoa myös mitä miehet lukevat: kuvasarjan ensimmäisellä kaverilla oli hyppysissään Moby Dick.

Rosebud paljastaa, että mitä parempi kirja, sitä komeampi mies. Kyllä. Kirja lisää karismaa. Kokeilkaa heti.

Matkailua maailman turuilla tai vaan kotisohvalla.

Dublin by night.

Rosebudin verkkokauppa tarjoaa satoja hienoja kirjoja eri kaupungeista ja maista, esimerkiksi matkailutrendin harjalla surffaavasta Pohjois-Koreasta! Nojatuolimatkailu onnistuu myös Reissukirjan kanssa, jonka kirjoittaja Rauli Virtanen on käynyt maailman kaikissa itsenäisessä valtiossa. Tästä pääset suoraan kaikkiin tarjouskirjoihin.

Lisää esimerkkejä:

Madventures: maailmanselitys (ovh 42 €) nyt 23,80 €.

Dublin; kartta + opas (ovh 17 €) nyt 12,33 €.

Näe ja koe Portugali (ovh 38,80) nyt 3,83 €.

Istanbul Mondo matkaopas (ovh 22 €) nyt 6,80 €.

Sankarimatkailijan Pietari (ovh 27€) nyt 4,25 €.

Lontoo Top 10 (ovh 22 €) nyt 14,88 €.

Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat (ovh 30 €) nyt 20,40 €.

Sanakirjat matkalle mukaan löydät täältä.

Rosebudin koko pokaan pääset käsiksi täältä.

Tiesithän, että löydät meidät myös Facebookista ja Twitteristä. Tervemenoa!

Lukurauhaa joka päivälle! Ihminen on hyvä.

Tänään vietetään lukurauhan päivää. Suomen kirjasäätiö on julkaissut jopa lakitekstin, mitä meidän tulee tänään noudattaman:

Lukurauhan laki

1§  Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.

2§  Yhdessä lukeminen on sallittu.

3§  Yksin lukeminen on sallittu.

4§  Toisille lukeminen on sallittu.

5§  Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.

6§  Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Laajennetaan lukurauha koko maailmaan. Sodat on lopetettava heti. Rauha Ukrainaan, Lähi-itään, Afrikaan. Rauha uskontojen välille. Kaikki lapset kouluun, tytöt ja pojat, niin että kaikki oppivat lukemaan. Ja ne jotka osaavat lukea, lukevat niillekin jotka eivät osaa. 

Vietetään lukurauhaa joka päivä! 

Lukurauhan päivään tarvitaan tietysti kirjasuositus. Olkoon se Innon kustantama, Cambrigessä opettavan korealaisen huippuekonomistin Ha-Joong Changin 23 tosiasiaa kapitalismista.

Luku "Tosiasia numero 5", kertoo muun muassa miten ihminen toimii paremmin, jos häneen luotetaan, hän saa vastuuta ja häntä kohdellaan arvostaen. Samoin mikä vaan talousjärjestelmä toimii tehokkaimmin, jos se rakentuu ihmisen fiksuuden ja epäitsekkyyden varaan, eikä oletukselle alati jatkuvasta huijaamishalusta.

Ihminen onkin hyvä.

Oman edun tavoittelu on yksi ihmisluonnon voimakkaimpia piirteitä. Se ei kuitenkaan ole ihmisen ainoa vietti. Hyvin usein oman edun tavoittelu ei ole edes toiminnan päälimmäinen motiivi. Jos maailmaa todella kansoittaisivat taloustieteen oppikirjoista tutut omaa etuaan tavoittelevat yksilöt, se seisahtuisi, kun kaikki koko ajan jahtaisivat muita huijareita tai rankaisisivat kiinni jääneitä. Maailma ei voisi toimia nykyiseen tapaan, jos ihminen olisi täysin itsekeskeinen, kuten vapaiden markkinoiden taloustiede olettaa. Siksi tarvitaan talousjärjestelmää, joka huomioi ihmisen taipumuksen itsekkyyteen, mutta hyödyntää mahdollisimman hyvin myös muut toiminnan motiivit ja saa siten ihmisluonnon parhaat puolet esiin. Todennäköistä on, että jos oletamme toisista aina pahinta, juuri sitä myös saamme.  --

Moraalisuus ei ole harhaa. Kun joku toimii epäitsekkäästi – kauppias ei huijaa asiakasta, työntekijä paiskii töitä kenenkään vahtimatta, tai alipalkattu virkamies kieltäytyy lahjuksesta – useimmissa tapauksissa se johtuu siitä, että hän vilpittömästi uskoo tekevänsä oikein. Näkymättömillä palkkio- tai rangaistusmekanismeilla on vaikutuksensa, mutta ne eivät riitä selittämään kaikkea epäitsekästä toimintaa – minun nähdäkseni ei eivät edes suurinta osaa siitä – jo siksikin, että noita mekanismeja ei voisi olla olemassa jos olisimme täysin itsekkäitä. Vaikka Margaret Thatcher väittikin, että yhteiskuntaa ei ole olemassa ja on vain yksittäisiä miehiä, naisia, lapsia ja perheitä, todellisuudessa kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt muista irrallisena ja itsekkäänä toimijana yhteiskunnan ulottumattomissa. Synnymme yhteiskuntiin, joissa vallitsevat tietyt moraalisäännöt, ja sosiaalistumisen myötä myös sisäistämme nuo säännöt.

Charlie Hebdon saa Rosebudilta. Eli minkä Charlie Hebdon?

Takakannesta: "VAROKAA. VAARALLINEN LEHTI" ja
"Uudet ystävät": suuret johtajat "Minä olen Charlie" -paidat yllään.

"Lehden pointtina ei ole ollut itse tuottaa rasistista vihaa, vaan avata kuvia katsovan ja juttuja lukevien silmät laajemmille kokonaisuuksille. Samalla se ivaa kaksinaismoralismia ja kaikenlaista poliittis-uskonnollis-aatteellista feikkausta.

Jos kuka tahansa mihin vain uskontoon uskova kokee tulleensa loukatuksi lehdessä, toimittajien murhaaminen ei tietenkään ole siihen vastaus. Tämän ymmärsi myös Ranskan laaja muslimiyhteisö, joka kiirehti heti sanoutumaan irti terrori-iskusta."

Nyt itse kukin voi arvioida piirroksen voiman. Saimme erän Charlie Hebdoja kauppoihimme! 

Saman tien kun maailma alkoi surra 7.1. terrori-iskussa murhattuja Charlie Hebdon piirtäjiä, alkoi – varsinkin Ranskan ulkopuolella – keskustelu siitä onko lehti itse rasistinen. Lehtihän asettaa monille kansakunnille hyvin herkkiä asioita naurettavaan valoon.

Jos ei tunne pilapiirtämisen traditiota ja varsinkin jos ei tiedä mihin piirrokset viittaavat, pilat voidaan tulkita kulttuurillisiksi loukkauksiksi. Tämä tulkinta on kuitenkin aivan liian yksioikoinen, suorastaan katastrofaalisen väärä: mikään ei ole ollut Charlie Hebdon piirtäjille niin tehokasta polttoainetta kuin käydä valtaapitävien rasismin – julkisen tai piilotetun – kimppuun.

Juuri Charlie Hebdo on niinkutsutusti "pienen ihmisen puolella", eikä häntä sortamassa.

EDIT: Murhattu päätoimittaja Charb joutui vastaamaan rasisimisyytöksiin: Näin hän sanoi kirjoituksessaan toimittaja Fabrice Nicolinon kanssa Le Mondessa 20.11.2013 otsikolla "Ei, Charlie Hebdo ei ole rasisti". Linkistä löytyy myös monet yhdysvaltalaiset suututtanut pilakuva, jossa juutalainen työntää pyörätuolissa istuvaa muslimia, ja nämä sanovat "Ei saa pilkata!"

Yleensä piirrokset viittaavat jo olemassaolevaan, valtalehdistössä käytyyn keskusteluun, jossa on jo käytetty monenlaisia äänenpainoja, ehkä rasistisiakin.

Kysymys onkin sitten pitäisikö kaiken pilkankin olla niin selkeää, ettei kukaan vaan loukkaanu vääristä syistä? 

Ranskassa jo Rabelaisista asti julkinen pilkka on ollut vahva osa poliittista ja populaaria kulttuuria – niinkin paljon, että monien mielestä on jopa hienoa päästä piirrosrevittelyn uhriksi!

Kuten erinomaisessa Ricochet-sivuston englanninkielisessä "Lost In Translation" -jutussa, avataan nyt tässäkin eräs kuuluisa mutta ulkomaalaiselle kieltämättä vaikeatajuinen pilapiirros, jota netissä on levitetty osoituksena Charlien Hebdon "rasismista". Piirroksen teki hiljattaisessa terrori-iskussa murhattu taiteilija Charb, eli Charlie Hebdon päätoimittaja Stéphane Charbonnier. Kuvassa on tummaihoisen naisen pää apinan vartalossa. Alla on teksti Rassemblement Bleu Raciste eli "Sininen rasistimielenosoitus". 

Kuinka ollakaan, ranskalaiset tietävät erinomaisen hyvin, että apinanainen on oikeusministeri Christiane Taubira. Piirroksessa hänen takanaan olevat Ranskan lipun värit viittaavat äärioikeistolaiseen Front National -puolueeseen. Puolueen slogan on Rassemblement Bleu Marine ("Kirkkaansininen mielenosoitus"), ja niinpä pilapiirroksen tekstillä onkin viitattu rasisitisista lausunnoinstaan tunnettuun Front Nationalin puheenjohtajaan Marine le Peniin.

Näin keskustelu palautuukin siihen, saako valtaapitäviä arvostella? Olisiko parempi, jos  – etenkin katolisessa maassa, joka kärsii kollektiivisia omantunnontuskia osallistumisestaan holokaustiin, maassa jossa on laaja muslimivähemmistö, ja maassa joka on surullisen kuuluisa rankasta siirtomaahistoriastaan –  jos polittikkoja ja uskonnollisia johtajia kunnioitettaisiin hiljaisuudella ja heidän annettaisiin laukoa mielipiteitään rauhassa ja arvokkaasti?

Ei. Hiljainen kunnioitus kuuluu valtiopäivien istuntosaliin, mutta ei kaduille ja lehtikioskeihin. Poliitikkoja saa ja pitää arvostella. Charlie Hebdon riipimät ihmiset päättävät työkseen minkälainen maa Ranska on, miten maahanmuuttajiin suhtaudutaan, ja mikä tärkeintä, miten julkiset taloudelliset resurssit jaetaan.

Piirroksillaan ja jutuillaan Charlie Hebdon tiimin kaltaiset rohkeat rääväsuut ovat lahjakkaasti paljastaneet minkälaista kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä valtaapitävien fasadien taakse kätkeytyy. 

"Samaan aikaan Bangladeshissa: 
'Olemme mukana koko sydämestämme!'"
Ja toinen: "Pah, missä ne 70 neitsyttä on?" 
"Täällä Charlie Hebdon jengin kanssa!"

Entä miksi piirtää piirroksiin mustahuppuisia miehiä kalashnikovit ojossa?

Koska myös terroristit ovat eräänlaisia valtaapitäviä, he käyttävät aseenaan tyhmyyttä ja väkivaltaa. He rekrytoivat köyhiä ihmisiä asettumaan jopa toisiaan vastaan. 

Mutta onko Charlie Hebdo väittänyt, että väkivalta on osa jonkun uskontoa?

Ei. Sen sijaan se irvailee itsensä jalustalle nostaneelle eliitille.

Lehden pointtina ei ole ollut itse tuottaa rasistista vihaa, vaan avata kuvia katsovan ja juttuja lukevien silmät laajemmille kokonaisuuksille. Samalla se ivaa kaksinaismoralismia ja kaikenlaista poliittis-uskonnollis-aatteellista feikkausta.

Jos kuka tahansa mihin vain uskontoon uskova kokee tulleensa loukatuksi lehdessä, toimittajien murhaaminen ei tietenkään ole siihen vastaus. Tämän ymmärsi myös Ranskan laaja muslimiyhteisö, joka kiirehti heti sanoutumaan irti terrori-iskusta.

Charlie Hebdon tekijät ovat ottaneet huikeita riskejä. He eivät pelänneet uhkauksia, eivät ainakaan tarpeeksi. Samalla he tulivat paljastaneeksi juuri sen, jota piirrokset vihjasivat: mitä heikommin perusteltu (uskonnollinen tai poliittinen) aate on, sitä rajummin tuon ajatuksellisen korttitalon romahtaminen saa ihmisen ärsyyntymään. Nigerissä mekkaloivat tuskin koskaan ovat lukeneet Charlie Hebdoa, mutta kohun noustessa hekin saivat syyn joukkotuhoon: kirkot sytytettiin palamaan, vaikka maailmassa tuskin on kirkkokuntaa joka olisi Charlien Hendon joukkueen pilkalta ollut suojassa.

Parempi kuin puolustaa ajatuksiaan voimakeinoin tai pelätä ja purkaa pelkoa vihaan, olisi oppia nauramaan ja perustelemaan syvästi harkittuja päätöksiään viisaasti. Tämä koskee niin köyhiä kuin rikkaita. Tämä koskee minkä vaan lipun tai pyhän kirjan takana marssivia. 

Silloin suojautuu myös pilapiirrokseen joutumiselta: aidosti viisaista, hyväsydämisistä ja itselleen nauravista ihmisistä on hyvin vaikeaa tehdä pilkkaa. 

Tosin epäilemättä sekin Charlie Hebdon jengiltä onnistuu.

Charlie on saapunut Makkaraton Rosebudiin eli Cityventeriin Kaivokadulle.
Ja on sitä muissakin kaupoissamme!

Muun muassa Rosebud, Le monde diplomatique ja sananvapausjärjestö PEN ottivat tammikuun alun murhiin kantaa heti tuoreeltaan. Postaus siitä löytyy tästä linkistä.